Lost in Lithuania

Moi sie siellä, kiva kun eksyit lukee miun blogia. Miun piti kirjottaa tää vika postaus aikoja sitten, mutta eksyin tyypilliseen suomalaiseen tapaan tekemään töitä. Noh tässä postauksessa pohdin kuitenkin vastauksia seuraaviin vaihtoelämän jälkeisiin kysymyksiin:

1) Miltä nyt tuntuu?
2) Mitä jäi käteen?
3) Mikä oli parasta?
4) Harmittaako olla Suomessa?
5) Kannattiko?

Tälläsiä kysymyksiä kohtasin aika paljon, kun puol toista kuukautta sitten porhalsin takasin Suomeen. Koska en osannut silloin näihin kysymyksiin oikein vastata, niin keskitytään tässä postauksessa fiilistelee vastauksia.

MILTÄ NYT TUNTUU?

SIIS todellakin olen löytänyt itseni. Saanut sisäisen rauhan ja kasvanut ihmisenä. Tietysti puhun myös täydellistä englantia ja omistan mielettömät sosiaaliset suhteet jokaisesta euroopan maasta. Et eiku muuttamaan minne vaan.

Eiku hetkonen! Mites se meni? No jotain tapahtu.

Nyt tuntuu hyvältä.

Aika montaa ihmetyttää tietysti miksi tää Liettua. Miulla on oikeesti ollut kolme syytä kokoajan:

1) Oon siinä mielessä kummallinen, että tykkään ympäristötekniikasta ja halusin ehdottomasti opiskella sitä lisää ja mielellään jostain muusta näkökulmasta.

2) Oon myös järkyttävän pihi ja asuminen halvassa maassa kiehtoi minua,

3) Oon aina tehny asiat vähä omalla tavallani enkä tykkää, jos muut pääse kertomaan mitä pitäs tehä ja minne mennä. Menin siis sinne, jossa muut ei oo vielä käyny.

Mie lempipaikassani Kaunaksessa: Neris ja Nemuras jokien risteyksessä maaliskuussa just Valko-Venäjän reissulta toipuneena

MITÄ JÄI KÄTEEN?

Liettua-huivi, shottilasit, pehmokissa, Munchen muki, Delft-posliinipatsas, puolalaisia sloteja (rahayksikkö), kortteja Pietarisa, jotka unohin lähettää, valokuvia ja monta ihanaa kirjettä vaihtarikamuilta.

Mutta muutuinko?

Saattaa olla että kasvoin pikkusen ihmisenä. Poistuin mukavuusalueeltani useasti, kokeilin asioita mitä en ikinä ois ennen tehny, lähdin sponttaanisti reissuille, yritin tutustua ihmisiin ennakkoluulottomasti ja pohdin maailman menoa erilaisten ihmisten kanssa.

En täysin löytänyt sisäistä rauhaa tai muutenkaan muuttunut seesteiseksi elämästä viisastuneeksi ihmiseksi. Sen sijaan tulin maailma auki takaisin Suomeen. Tiiän, hirveen kliseehän tää on. Kannattaa silti poistua suomesta, ihmettelemään tätä kliseetä muualle. Nyt tuntuu, ettei mikään rajoita, voi lähtee minne vaan!

Siispä kasan epämäärästä roinaa lisäksi käteen jäi onnellinen tyttö, ihanat muistot, mahtavat uudet mahdollisuudet ja muutama mieletön ihmissuhde. Meillä on reunion jo sovittu <3

Tälläsii ihanii tyyppejä jäi elämään, joiden kaa kiipeiltii Nidalla Kuurnaankynkäällä Liettuan rannikolla

Ja tälläsiä, joiden kaa syötiin pizzaa Minskissä

MIKÄ OLI PARASTA?

LIETTUASSA:

Ihmiset: Sain niin hyviä liettualaisia kavereita! Paikalliset (osa tottakai) tykkää ulkomaalaisista, haluaa puhua englantia ja tulevat mielellään juttusille. Varsinkin tytöt ovat reippaita ja ottavat ohjat omiin käsiinsä. (Pojat hei! Liettualaiset tytöt on tosi kauniita ja he tulevat lähestyy poikia rohkeasti ja oma-aloitteisesti. Varsinkin ulkomaalaisia, miun kaverit olivat aivan onnensa kukkuloilla koko ajan. VINKVINK)

Liettualaiset pojat ei niinkään lähesty, mutta jos heihin tutustuu, niin saa kyllä uskollisen ystävän. He eivät vaan lämpeä niin nopeasti vieraille kuin tytöt.

Ruoka: Kaunas on halpa paikka syödä. Sieltä löytyi ranskalaiset, espanjalaiset, italialaiset ja kreikkalaiset ravintolat överihalpaan hintaan.

Yliopisto: Ympäristötekniikan kurssit olivat laadukkaista ja mielenkiintoisia. Tuli paljon uusia asioita (tälleen opinnot suorittaneellekin) ja professorit olivat osaavia ja joustavia (esim. matkustelu onnistui hyvin opintojen ohessa). Kursseista voin suositella ympäristöjohtamiseen liittyviä.

Tälläsiä ihania tyyppejä Liettuassa

VAIHDOSSA YLEENSÄ:

Ihmiset ja matkustelu! Maailman avartuminen ja eri kulttuurien kohtaaminen.

Tässä me Riccardon kaa Venäjällä. Huomaaks kumpi on Italiasta ja kumpi Suomesta?

HARMITTAAKO OLLA SUOMESSA?

Ei.

Vaihtoaika on varmaan just siks kivaa, kun se on vaan hetkellistä.

Hauskoja juttuja voi sitten muistella kun muisteluttaa.. Esim. tätä hetkeä kun vaihtarikamuille valkeni, kuinka suuri miun suu onkaan.

KANNATTIKO?

Kyllä!

Oon tyytyväinen valintaani lähteä

a) Yksin (puhuin englantia, tein paljon kavereita muista maista, itsenäistyinki ehkä)

b) Opinnot suoritettua (Opinnot täydensivät loistavasti koulutustani.)

c) Keväällä (Keväällä tuli maisterivaiheen opiskelijoita, ikähaarukka oli 22-28 vuotta, eli olin sopivasti keski-ikää)

d) Kaunakseen (kaikin puolin hyvä valinta)

Tavoitteeni oppia puhumaan parempaa englantia ja poistua mukavuusalueeltani todellakin täyttyi, sillä en tavannut puoleen vuoteen ketään suomalaista! (Okei kerran 10 golffaria Vilnassa ja kerran 4 kärttyistä mummoa, jotka etsivät kahvia). Sain siis naksauttaa aivoni ihan kunnolla englannille ja vaan selvitä. Ja se oli yllättävän helppoa. Puhuinkin aivan yhtä paljon ja aivan yhtä kovaa englanniksi kuin suomeksikin.

Tavoitteeni matkustella paljon ja nähdä uusia paikkoja toteutui myös loistavasti! Kävin 9 eri maassa (10 jos lasketaan latvian pikkukaupungeissa hengailu) ja silti suoritin 26 opintopistettä ja tein diplomityön teoriaosuuden. Matkaseura löytyi vaihtokavereista ja matkakohteet lähinnä ominpäin tai esn:n järjestäminä.

Tavoitteeni kokeilla kaikkea uutta, täyttyi myös. Vaihdossa oli ihanaa kun ihmiset halusivat kokeilla uusia asioita lähes joka päivä ja pyysivät aina reippaasti mukaan. Olikin helppo saada kiipeilyjoukkue ja museokierrostiimit kasaan. Ei ollut kuin lähteä.

Red Hot Chili Peppers coverbändin keikalla Kaunaksessa

Sellasta! Lyhyesti: Oli mielettömän kivaa <3

Isoin kynnys yleensä taitaa olla lähteminen eli sen kynnyksen yli kun pääsee niin menee jo hyvn! Kiitos kaikkille lukijoille! Lähtekää, tehkää, menkää, uskaltakaa!

p.s tää otsikko on niin hauska, kun sain kuulla olevani äksy ihminen ja et suomalaiset on äskyjä. Olin myös "that girl who always says NO"

...niin miulle tuli kuuma ja meidän autoon murtauduttiin. Mutta muuten meni hienosti.

Hellurei ja Moikku ja kaikki muut "hauskat" tervehdykset!

Erasmusvaihtoni Kaunaksessa päättyi kesäkuun loppuun ja tuli kotiin lähdön aika. Mie tammikuussa suunnittelin, että lähden käymään vaidon jälkeen ennen Suomeen paluuta Saksassa. Ja sattumalta sain niin hyviä saksan ja italian kavereita, että päätettiin lähtee kiertämään pikkusen Keski-Eurooppaa 3 viikon ajaksi. Matka ei mennyt ihan suunnitlemien mukaan, mutta lopulta kierrokseksi muodostui: Kaunas-Berliini-Leipzig-Nurnberg-Munchen-Zurich-Como-Salzburg-Zell Am See-Munchen-Helsinki-Joensuu.

Nyt oon Joensuussa turvassa ollut reilun viikon ja Ilosaarirockin tärinöistä selvinneenä muistella,e ttä mitäs siellä matkalla kävi. En ainakaan oppinu kuvaamaan, mutta onneks muistot on hyvin omassa päässä tallessa.

Startattiin reissu siis Kaunaksesta. Hyvästeltiin viimeiset kaverit ja matkattiin bussilla Berliiniin. Matka kesti noin 14 tuntia ja maksoi noin 18 euroa. Keski-Euroopan bussiyhtiöille pointsit opiskelija-ystävällisyydestä.

1. BERLIINI

Berliini on omassa päässäni ollut aina paikka, jossa pitäisi käydä. Koska oon ollut saamaton matkustelun suhteen (johtuen lähinnä pihiydestäni), niin päätin rykästä ja alottaa tän "pitäs joskus käydä siellä"- kierroksen Berliinistä.Nyt tulikin tutustuttua makkaran, oluen, nahkahousujen ja huumorintajuttomien saksalaisten valtakuntaan iha urakalla.

Ei nähty Angelaa, muta kaikkee muuta nähtiin. Berliinissä oli aika helppoo kiertää metrolla ympäriinsä. Me tosin käveltiin 9 tuntii, koska mitäs niillä jaloilla on ennenkään tehty seuraavana päivänä. Berliinissä todettiin mm. että kierot saksalaiset laittaa special/today/thisweek-tarjoukset vaan saksankielisiin ruokalistoihin! Ravintolan halvempia tarjouksia ei siis turisteille kaupitella englannikielisissä listoissa. Ovelat saksalaiset!

No Berliini oli kiva kaupunki, jonne vois mennä takaskin. Tältä se näytti turistille:

Kuningas Kaisan tuhoutunu kirkko

Palasia Berliinin muurista

Brandenburg portti takaa

Brandemburg portti edestä ja sen edessä joku fiksu turisti

Näillä portailla Hitler ja Kuningas Kaisa kertoivat aikoinaan, et nyt ollaan sodassa. Kävin myös julistamassa sotaa -suomeksi.

Kaunpungintalo

Berliinin tuomiokirkko

Käytiin Pergamon museossa, jossa oli valitettavasti korjauskäynnissä, mut kyl me silti nähtii vähä mm. Babyloniaa ja paljon mattoja (joista unohin ottaa kuvia). Tässä on Istarin portin palanen. Tollasta se portti ja käytävä oli koko matkalta.

Miletoksen portti oli niin iso, etten saanu sitä ihan kokoaan kameraan. Kandee käydä ite vilkasee. Saa opiskelija-alennuksetkin ja engalnnikieliset selostukset.

Checkpoint Charlie

Yritin poistua Amerikan sektorilta.

Berliinin muuria

2. LEIPZIG

Seuraava Saksan kaupunkivalinta on täysin ystäväni Ainon syytä. Kun hän sinne päätti lähteä omaa Erasmus-vaihtoaan suorittamaan, niin täytyi miun seurata perässä. Matka Berliinistä Leipzigiin mentiin saksalaisessa bussiyhtiöllä överihalpaan hintaan. Bussissa (toisinkuin saksalaisissa junissa) oli ilmanen wifi, mutta se ei ollut saksalaisen täsmällinen vaan ainakin 20 minuuttia myöhässä! Herranjestas saksalaiset ei muutenkaan ole täsmällisiä (vaikka toisin luullaan). Ne on yleensä vähintään 10 minuuttia myöhässä. Vaikka bussi oli myöhässä ja vihaan odottamista, Leipzig oli varsin kiva ja Aino oli kans ihan jees <3. Alla Leipzigia ja paikallinen Piisami.

Leipzigin "luontoa"

Piisami-kamu

Yliopisto

Leipzigin keskusta

3. NURNBERG

Nurnberg sattui sopivasti matkan varrelle ja sieltä löytyi tuttuja, joten piipahdettiin tässäkin kaupungissa. Kaupunki oli vanhan linnotuksen ympärille kyhätty ja siellä oli ihan keski-aikainen tunnelma (haisikin sille *trisk*). Hassu juttu: Siellä oli nuorisolla tapana istua iltaisin keskellä kaupunkia kadulla (niinku maassa, siellä torilla) juomassa pussikaljaa. Alla kuvia tästä kaupungista.

Kirkot oli korkeita siellä

Keskustan tunnelma

Kuikuiltiin kanavaan

Kirkkokin löydettiin

Siis nää kuvatekstit on tosi hyviä. Tää on vanha linna yöllä.

Ei se Nurnberg mikää ihan pikkukylä ollu

4. MUNCHEN

Munchen tuli hyvin tutuksi paikallisen loistavan oppaani ansiosta. Vietinkin kaupungissa yhteensä melkein viikon. Tapasin paljon kivoja ihmisiä, näin nättejä rakennuksia ja en ymmärtäny yhtään sen paremmin saksaa. Täällä lederhosenien ja weisswurstin luvatussa maassa oli paljon autoja, hullun siistejä autobaanoja (joo mie ajoin melkein 200km/h! jänskätti) ja olutpuutarhoja (beergarden). Baijerilaiset on tosi ylpeitä siitä, et ne asuu Baijerissa (eikä Saksassa). Lisäksi ne oli ihan kauhuissaan, kun suomen sana "Saksa" tulee ilmeisesti Saksoniasta, jolla tarkoitetaan itäisempää Saksaa. Baijerilaiset eivät pitäneet Itä-Saksaa juuri minään.

Mut Munchen oli tosi kiva, tältä se miulle näytti:

Kaupungintalo oli liian iso miun kuvattavaks

Munchen Residenz

Palatsin puisto

Oopperatalo

Mie ja enkeli

5. ZURICH

Svetisissä käytiin kattelee Alppeja, kelloja ja suklaata. Lisäksi morjestettiin kavereita ja todettiin, että kaikki on todella kallista. Magnum jäätelö maksoi 4 euroa ja olut 8,5 euroa beergardenissa Kalliiden hintojen lisäksi Sveitsiin sattuivat reissun kuumimmat päivät, +39 astetta. Nyt alko olee muillakin kuuma. Pelkkien rappusten nouseminen (viis porrasta) sai hullun hien päälle. Kiva siinä sit tutustuu uusiin ihmisiin ja olla sillee "nice to meet you uuups my hand is little bit slippery.. it is not sweat in your floor hehe" Vietettiin siis kivassa sveitsiläisessä järvessä se päivä. Kaupunkina Zurich oli hauska, siellä ei ollu tasasta. Aina piti kävellä ylös tai alaspäin.

Kaikki Sveitsiläiset olivat menneet järvelle hellettä pakoon

Zucrihin järvi

Harmi kun kuvat valottu. Mut Sveitsin lippuja oli kaupungilla jokapuolella

Voin kertoo, et oli ihan liian kuuma. Sulin tän kuvanottamisen jälkeen vaan läntiks.

6. COMO

Käytiin Italiassa piipahtaa. Meillähän oli tarkoitus jatkaa Comosta Italian pohjoisrannikolle loimailee, mutta toisin kävi. Kun oltiin hikoiltu Comossa jonkin aikaa, päätettiin mennä uimaan. (Edelleen joku +37 astetta). Jätettiin auto sellaisen Villan pihaan, missä oli paljon ihmisiä ja autoja. Kun tultiin takas, niin VOI *Tähän nyt ne kolme kuuluisaa kirosanaa*!!. Meidän autoon oli murtauduttu! "VAFANNCULO!". Ikkuna oli siis pelkääjänpaikalta lyöty sisään.

"FIGLIO DI PUTTANA!" (osaan Italiaks vaan kiroilla).

Onneksi autosta oli viety "vaan" reppu. Lompakot, puhelimet, navigaattori, kajarit ja matkalaukku olivat vielä tallella. Mehän siis menetettiin miun hienon repun "arvokas" sisältö: meikkejä, muuta kosmetiikkaa, sateenvarjo, juomapullo yms. Tosi oleellista varkaille siis. Noh oli siellä sit passi, vähän käteistä ja kello.

Takas saatiin kaikki paitsi rahat ja kello. Tai noh reppu on tällä hetkellä suurlähetystössä Roomassa. Voin kertoo, että ärsytti ja muuten italialaiset ei puhu poliisiasemalla englantia *taas niitä kirosanoja tähän*.

Mutta kyllä siellä Comossa oli nättiä, vaikka ihmiset Italiassa on sanononko mistä... (no ei oo, tiiän kivoja ihmisiä paljon, ainakin kolme.. tai seittemän.)

Kerettiin vähä kuvata nättii Italiaa

Onneks kerkesin instagramiikin päivittää Italia fiilistelyy, ennenku paljastu et täysin syvältähän se maa on.

7. SALZBURG

Hemmetin Italian pasta (vaiha t k:ksi) maan jälkeen vaihdettiin suunnaksi Itävalta. Ekana käytiin Salzburgissa, joka oli todella kaunis kaupunki. Siellä maisemat ja tunnelma olivat kohdillaan. Lisäksi oli Mozartin kuulia jokapaikassa. Itävaltalaiset muuten juttelee yllättävän paljon tuntemattomille, enemmän kuin saksalaiset. Vielä jos osaisin saksaa, niin oisin jotain ymmärtänykin. Tältä siellä Mozartin kylillä kuitenkin näytti :